2 weeks???

Okei en tiiä mistä tää idea nyt tuli kirjotella koska tällä hetkellä istun koulun penkissä, venailees et tunti loppuis, ku seniorit lähti ni meitä on enää vaa 4 täl tunnilla ni saadaan vaa istuu ja olla puhelimilla tms.

En oo ihan paras kyl tässä blogijutussa ku huimat 3 kirjotusta tähän mennessä oon nyt vuodessa julkassu. Ehkä en vaa nähny et blogiin kirjottaminen ois nii korkeella prioriteeseissa(onks toi ees sana).. Mut nii, nyt siis vaan vähän päälle kaks viikkoo jäljellä täällä, ja fiilikset on mitä oudoimmat.

En tajuu, mihin tää kaikki aika on menny. Prom on koettu ja florida koettu ja vaikka mitä, mut tää toinen puolisko täst vuodesta meni niin nopeesti et ei ois uskonukkaa. Silti tuntuu, et no mul on kuitenki vielä se kaks viikkoo, et sehän on aika paljon, vaikka samaa aikaa tiedän et ennen ku huomaankaa, istun lentokoneessa menossa kotiin.. Niin tyhjä fiilis, koska nyt yli vuoden ajan on tähän valmistauduttu ja tätä unelmaa toteutettu ja nyt oiskin aika päästää täst kaikesta irti ja olla normaali. En tajuu. Samaan aikaan oon niin onnellinen et pääsee takas suomeen. Pääsee näkemään mun maailman parhaat ystävät (joita oon tajunnu alkaa arvostaa superisti tän vuoden aikana) ja mun ihanan perheen. En oikeesti tiiä oikeen miten suhtautua, koska samaan aikaan en voi tajuta et suurinta osaa näistä ihmisistä en tuu näkemään enää ikinä. Mut kyl mä tänne takas tuun, viel joskus. Kuinka kauaks aikaa, sitä en tiiä, voi olla et vaa visiitille viikoks tai pariks, tai voi olla et elämä johdattaa takas tähän maahan mihin aikoinaa rakastuin.

En pysty mitenkää kirjottamaa kaikesta, mtä tässä on nyt tapahtunut, mut ajattelin et laittaisin ny vähän juttua ja kuvia (kännykän kuvista, sori) "highlighteista" (kuten varmaa huomaa, suomen kieli tulee myös olemaan hankalaa aluks..)

                      

                                   Dallas, maaliskuun alku, mentiin kattomaan NCA cheerkisoja joissa myös 

                                   hostsisko kisas, tää kuva on yhestä ravintolasta missä kaikki sai tollaset hatut, 

                                   siskon hatun teksti tos näkyyki ja mun oli "future hooters reject"...

                     

                               Florida <3 ehdottomasti yks parhaista kokemuksista täällä, oli niin ihanaa kokea disney, ja tää 

                                porukka oli superi

                   
                                                      
                               Prom, tää päivä oli upee, kieltämättä mun odotukset ei ollu hullun korkeella
                               homecomingin jäljiltä, mut prom kyl ylitti odotukset ja oli tosi hyvä ilta!

    

                         Vaihtarimatkat ja tapaamiset on ollu kans ihana osa tätä vuotta, eka kuva ku oltii sellasessa 

                          painting with a twist-nimisessä paikassa jossa ohjaaja näytti mitä pitää maalata ja millä väreillä, 

                          ja sit sai yrittää joko kopioida suoraa tai vähän muokkailla sen mukaa ku haluu ja toka on arkansasin                    

                          pääkaupungista, käytiin state capitolissa, jossa sai nähä niitä tiloja ja työntekijöitä ja myöhemmin käytii   

                          presidentti Clintonin museossa, ku hän on kotosin Arkansasista 

       

         Tän halusin vaa lisätä tähä välii koska oon just alkanu tajuumaa kui vaikeeta kamujen hyvästely tulee olemaa, ku      

         kuitenki suomesta hyvästellessä ties et oon tulossa takas vuoden päästä, mut nyt ei hajuakaa millon nään noita   

         seuraavaks..

                   

                   Graduation, ite oon junior jote en osallistunu, mut kaks mun vaihtarikamua pääs osallistuun! 

                        Täs kuvassa Fabrina Brasiliasta, Najate Alankomaista, Carol Italiasta ja mä!! 

  Ja viel muutama random kuva täst puolen vuoden sisältä

 


Näitäkin ku kattelee, tajuun et kuinka onnekas oon loppujenlopuks ollu ku oon päässy tapaamaa niin monia ihania ihmisiä.

Tulee kamala ikävä tätä amerikkalaista elämää, mut samaan aikaan ihanaa päästä takas suomalaisiin elämäntapoihi.. (nimim. tässä 5kg painavampana mitä sillon ku suomesta lähin)

Voin sanoa, et jos joku on ikinä kahen vaiheilla et lähtiskö vai ei - lähde! Tää vuosi on opettanu nii paljon, ja vaikka jotku hetket on ollu vaikeempia, nää kokemukset ja hienot hetket saa unohtamaan vaikeet ajat. Vielä mulla on superisti tekemistä, ja aion nauttii tästä amerikkalaisesta elämästä nyt ihan täysillä. (tänään vetäsin just kunnon suklaajuustokakut ja mozzarellatikut ja pizza rollsit).

En oikeestaa tiiä mitä muuta kirjottas, jos jollai on kysyttävää ni muhun voi ottaa yhteyttä, vastaan mielellää!:)

ps. en siis tosiaa saanu julkastuu viel koulun aikana ku en saanu kuvii toimimaa, nyt kello yheksän illalla ja yritän jotai tässä nyt vääntää.

♥Ilona

Elämä ei oo aina ruusuilla tanssimista

Kirjoittelu on kyllä jääny ihan kokonaan, mut kai siihenki on syynsä.

Onhan tääl hienoo ollut. Mut valehtelisin, jos sanoisin olevani se täysin sama ihminen joka elokuussa suomesta lähti.
High school Cheerleading on ollu tosi hienoa kokea, ja cheer oli iso osa mun sopeutumista tänne, ja autto todella sopeutumista meijän jäätävän kokoseen 4000 oppilaan kouluun.
Alku oli todella sellasta alkuhuumaa, ainakin eka kuukausi ja aikalailla syyskuukin. Siinä loka-marraskuun aikoihin alko mulla ekat koti-ikävät, mut en kyllä kokenu mitään ihan järkyttävää epätoivoa tai mitään, lähinnä muutamana iltana alko itkettää ku tuntu että kotona on kaikki nii paljon paremmin. Ainakin viikottain siltikin vielä aina se ajatus omasta kodista ja läheisistä tavallaa hiipii ajatuksiin, mut sen oon oppinu aika hyvin sivuuttaa, ja oon myös tajunnu että tää on kuitenkin vaa tää vuosi ja kuitenki tän jälkee pääsen sitte takas kotiin

Kai siinä jossai marraskuun aikoihin rupesin oikeesti kuuntelemaan itteeni. Siihen asti ajattelin et kaikki mitä tunsin, johtu vaan alkushokista tai että mun täytyy muuttaa mun asennetta ja vaa sopeutua kaikkeen. Totuus oli että olin järjettömän ahdistunu koko ajan, ja kotona tunsin oloni välillä siivoojaksi, välillä vaan vieraaksi joka vaa asuu muiden talossa. Olin koko ajan varpaillani, ja kokoajan piti vaan yrittää miellyttää ja varoa pienimpiäkin virheitä. Välillä viettelin pitkiäkin aikoja yksinään kun muut oli koko ajan menossa ja totuin olemaan itsenäinen, hankkimaan kaikki kyydit ite,  ja syömään roskaruokaa jokapäivä (vanhemmat työskenteli lähes kellon ympäri, ni eihän siinä aikaa ollu ruokaa tehdä). Huomasin siinä myös miten aloin lukittautumaan omaan huoneeseen, koska muualla olin liian ahdistunu.
Aloin siinä sitte kunnolla tajuumaan miten huonoksi oloni oikeesti tunsin ja että kun joka päivä avasin countdown sovelluksen ja katoin että no kuinka monta päivää täällä tarvii vielä selvitä. No siinä vihdoin tajusin kertoa mun ongelmista mun aluevalvojalle, ja itkun jälkeen lopputulos oli perheenvaihto.
Näistä suunnitelmista ei haluttu kertoo mun perheelle ennen kun mulla ois uus perhe valmiina,että on "a backup plan". No, ite ajattelin että ei sellasta nyt tarvita mut olkoon sitten. Siinä sit olosuhteiden pakottamana jouduttiinkin kertomaan perheenvaihto suunnitelmista ennen kun uus perhe oli 100% varma. Aluks kaikki oli hyvin, mut sit itkuntäyteisen torstai illan, (jollon en meinannu tietyistä syistä uskaltaa enää mennä edes kotiin jälkeen) lopputulos oli että perjantaina koulun jälkeen ku vihdoin sain kännyn lataukseen, huomasin, että aluevalvoja on laittanu viestiä et mua tullaan hakee siitä 30min päästä et pitää alkaa pakkaamaan. Käytännössä mut siis heitettiin pihalle.. No siinä sitten vaatteet roskasäkissä ja tavarat vaa heitettynä laukkuihin lähdin. Ekaks menin aluevalvojan kaverien luo, kunnes sitte Erikan aluevalvoja tuli hakee mut ja menin niiden luo viikonlopuks koska mun aluevalvoja ei ollu kaupungissa. Siinä kohtaa alko kyllä helpottaa koska kaikki oli niin ymmärtäväisiä jne, Mut pakko myöntää et siinä ku perjantai iltana makasin yksinää asuntovaunussa ja kattelin kun kaikki kamat on laukuissa, olin väsyneempi mitä koskaan ennen. Se edestakasin pompottelu ja varsinki se kaikki mitä tapahtu Torstai iltana, imi musta aivan kaikki mehut. Siitä sitte seuraavan viikon Keskiviikkoon asti jouduin vielä asustelee tunnin päästä koululta kaikki kamat valmiina pakattuna, kunnos vihdoin pääsin uuteen perheeseen.

Ensimmäinen asia mitä tein uudessa perheessä, oli että söin uuden hostmomin täysin ite tekemää ruokaa. Se oli yks ekoista kerroista täällä tosiaan ku sain itetehtyä ruokaa. Jo ekojen parin päivän päästä uudessa perheessä tajusin et kaikki tulee olemaan niin paljon paremmin.
Nyt uudessa perheessä tunnen oloni niin paljon paremmaks ja tunnen olevani kotona. Mulla on kaks siskoa ja yksinhuoltajaäiti, ja jotenki vaa sopeuduin heti joukkoon. Ja toinen mun hostsiskoista on mun kanssa samassa cheerjoukkueessa, minkä kautta siis tän perheen löysinkin.

En vois olla kiitollisempi siitä tuesta ja avusta mitä mun aluevalvojalta ja läheisiltä sain. Kerkesin jo äitillekki laittamaan viestiä et äiti haluun kotiin nyt. Siinä kohtaa jopa mun vanhemmat sano että jos ei ala helpottamaan, saan tulla kotiin, mikä tavallaan kertoo tilanteen vakavuudesta koska ennen sitä vaikka oisin kuinka vaatinu, ne ois sanonu että kuule sä pysyt siellä vielä, sä et luovuta nyt.
Mut oon onnellinen et en lähteny takas, vaikkaki oon oikeestaan yllättyny, ja ylpeä, et jaksoin enkä lähtenyt.

Nyt kieltämättä tulevaisuus näyttää niin paljon valoisammalta ja tuntuu et vihdoin kaikki on hyvin ja voin olla oikeesti aidosti oma itseni, enkä vaa joku täydelliseksi tehty versio itestäni joka ei ikinä vaan voi tehä mitään väärin.

Nyt voin ylpeenä todeta, et selvisin tästä kaikesta käytännössä yksin, ja tunnen olevani niin paljon vahvempi kaiken tän jälkeen.

♥Ilona

ps. lähes puolvälissä vuotta ollaan

So far so good

in love with our backyard

3 weeks in! Tuntuu jotenki et aika menee tosi nopeeta.
Oon ollu nii "kiireinen" etten oo kerenny kirjottelemaan tänne. Mut oikeesti koska mulla alkaa koulu 7:15 eli lähtö 6:40 (=herätys 5:40), ni meen esim. nukkumaa tosi aikasin, (siis 10 on mulle jo myöhään). Ja sit ku oon täällä kotona, ni vietän aikaa hostperheen kanssa, ja meen mun huoneeseen silleen et kerkeen tekee vaan iltatoimet ja sit meenki jo nukkumaan.


Piieni osa mun koulun toisesta rakennuksesta

Koulu on startannu oikeesti ihmeen hyvin. Siis 4000 oppilasta ei ollut läheskää niin suuri järkytys mulle mitä luulin. Oon myös nyt koulun A Capella kuorossa, koulun kilpacheerjoukkueessa ja sit "huutosakissa", jote ne on kyllä helpottanu tätä koulun alkuu tosi paljon ku saanu kamuja sieltä.
Mun cheerjoukkuelaiset on ihan ylisuperihania, ja oon iha super kiitollinen et voin olla osa tota joukkuetta. Eilenki treeneihin meno oli oikee kunnon päivän piristys, treenien alussaki ku saavuin sinne, mun joukkuelaiset huus vaa "Ilonaa!" ja taputti tms. :D Ja oon saanu mun kursseiltaki uusia kamuja aika hyvin ja alkaa tuntumaa et nyt yhä useemmi käytävilläki tulee tuttuja vastaa! (mikä on kuitenki harvinaista tuol silti koska niin paljon porukkaa).
Koulu on muutenki ollu helppoa ainaki nyt näinä ekoina viikkoina, et oikeestaan ainoo aine josta oon huolissaan on US History koska en ymmärrä oikeesti välillä puoliakaa niistä termeistä. Ja se on onneks aikalailla ainoo aine missä mul on tullut ongelmii englannin kielen kanssa.


Edellisviikolla olin Erikan luona yötä ja oltii Erikan ja sen hostäitin ja aluevalvojan kanssa veneilemässä, sit olin kattomassa Erikan cheer tryoutteja ja Erika oli kattomassa mun kuoroharkkoja, sit vietettiin viel yö meillä, ja oli kyl tosi kivaa!:) Ja eilen meillä oli sellane vaihtaritapaaminen, ja saatiin mennä hetkeks kahestaa juttelee suomea, mikä oli kyl niin hienoo, ei tarvinnu kokoaja ajatella mitä sanoo vaa pysty oikee kovaa tahtii vaa selittää kaikkee :Dd

En nyt viitti alkaa selittää tähän kaikkee mitä oon tehny, ku kuitenki täs kahessa viikossa on tapahtunu ihan hulluna asioita. Mut yks mistä oon ollu oikeestaa ihan ilonenki, on et en koe tätä elämää mitenkää iha järjettömän kauheen erilaiseks, tai ainakaa niinku liian erilaiseks, niin et se järkyttäis, katon edellee esim salkkarijaksot täällä XD


Pääosin mul on ainaki vielä ollu tosi hyvät fiilikset, ensimmäiset itkutki tuli itkettyä vast muutama päivä sitten. Mulla ei oo oikeestaan ollut ees mikää paha koti-ikävä vielä, enkä oo muutenkaa ollu mitenkää allapäin. Ainoo mitä on tullu ikävä on just se arjen helppous, se kun voi vaan mennä, on aina ne kaverit kene kanssa voi olla nii helposti, on se äiti jolle voi valittaa suoraa ku joku asia ärsyttää, eikä tarvii olla kokoaja kohtelias ja hyväkäytöksinen, vaa voi kiukutella ja laiskotellakki välillä. Mut kuitenki, en tullu tänne siks et pääsisin helpolla ja kaikki ois helppoo.
Mun on silti ollut tän kokoajan tosi hyvä olla, ja ei oo kertaakaa tullu huono mieli siitä millasta mul on täällä just nyt. Ja kuitenki aina jos alan kaipaa mun elämää Suomessa, mietin sitä et ku nyt pääsen esim. koulussa oikeestaa helpommalla ni ei tarvi sitäkää stressata, ja saan kokee niin monii hienoja juttuja, ku taas suomessa se ois sitä perusarkee. Ja oikeestaa ainoo asia mikä alkaa itkettää ja mistä mul on tullu huonoo mieltä tai oikeestaa enemmänki ahdistusta on se ku mietin et kui kauan tuun tääl olemaan vielä. Toisaalta sit lohduttaudun sillä et tää lähes kuukausi on menny järkyttävän nopee ja enää 9 kertaa tää ja sit tää onki ohi ja tulee paluu siihen suomielämään(joka ei katoo mihinkään täs aikana). Ni haluun nyt vaa nauttii tästä ja yritän olla murehtimatta, koska tien et asia jota tulisin katumaan niin paljon ois se et kuluttaisin mun aikani täällä vaa murehtimalla mun elämää suomessa.
Mun ehdoton motto on täl hetkellä so far so good.


Mulla alko nyt 5 päivän vapaa josta oon kyl nii innoissaa lähinnä koska saa nukkua <3 Ja mulla on jo näille päiville superkivoja suunnitelmia, huomenna meen mun naapurin ja sen kamun kanssa eka lounaalle sushiravintolaan ja sitte shoppailemaan woo! Sit perjantaina eka mennään kolmestaan kahen muun vaihtarin kanssa päivälliselle johonki ja sitte mennään toisen niistä luo yöks jeee! Ja sunnuntaina on sit vielä edessä mun eka Baseball-peli, ja meil on vie jonkun näkönen aitio siellä et siitäki tulee varmasti siistiä!

ps. tänää +35, olin koulussa pitkillä mustilla farkuilla ja pitkähihasella paidalla. (mut siellä on niin kova ilmastointi et oon aina ihan jääässä) myös cheertreenit oli jees +36 asteessa eilen, ulkohallissa, jossa ei ees kiertäny ilma, ei toki oltu litimärkiä hiestä

♥Ilona